Taija Santamäki, yksi Mun Keuruu sivuston ensimmäisistä brändäreistä, kertoo elämäntarinansa. Tämä tarina on tosi, ja se kertoo siitä ihanasta arjesta, jota saamme täällä Keuruun seudulla elää.

Kirjoittaja: Taija Santamäki

Olin juuri täyttänyt 16 vuotta, kun muutin pois Keuruulta ja suureen ääneen vannoin, että tähän tuppukylään en tulisi koskaan enää palaamaan.

Ehdin asua yli 15 vuotta niin Tampereella, Nokialla kuin Düsseldorfissa, ennenkuin nuoruuden uhma alkoi haihtua ja aloin ymmärtää mistä hyvässä elämässä oikein on kysymys. Asiaa piti aika pitkään sulatella ja prosessoida, mutta kun mieheni seitsemännet YT-neuvottelut suuren matkapuhelintoimijan leivissä lähestyivät, olimme tehneet päätöksemme. Alkuvuodesta 2011 muuttoautomme kurvasu uuden kotitalomme pihaan ja meistä tuli keuruulaisia!

Kaikki ne, mitä olin aiemmin pitänyt tämän paikan huonoimpina puolina, osoittautuivatkin kaikkein arvokkaimmiksi asioiksi meidän perheellemme ja haluankin nyt avata ajatuksiani niiden takaa.

Täällä aika kulkee hitaammin

Asuimme viimeiset 6 vuotta kahden pienen lapsemme kanssa aivan Nokian, Tampereen ja Pirkkalan rajalla. Lapset kävivät yksityistä päiväkotia kotimme lähistöllä, mutta minä suhasin päivittiäin töihin Tampereen keskustaan ja mieheni Hervantaan. Pahimmillaan alle 20 kilometrin työmatkaan meni aikaa tunnin verran ja kun samaan syssyyn lisää vielä päivittäiseen asiointiin ja kauppareissuihin kuluvan ajan, niin päivät venyivät väkisinkin pitkiksi. Keuruulle muuttamisen jälkeen tuntui, että ajan kulku hidastui ja sain kellooni lisätunteja! Ehdin täällä viettää enemmän aikaa perheeni kanssa ja olen pystynyt keskittymään myös omiin harrastuksiini ajan kanssa.

Täällähän on palveluita

Kaupungissa on jos jonkinlaisia palveluita saatavana, mutta kuten monet muutkin, me totuimme ajamaan johonkin lähiseudun isoista kauppakeskuksista ja tekemään kaikki ostokset ”saman katon alta”. Keuruun kylänraitti ei ole katettu, ja matkakin on päästä päähän varmasti lyhyempi kuin jättisuuressa ostoskeskuksessa, mutta raitin varrelta löytyy kyllä ravintolapalveluita, kahviloita, kampaamoita, useita erikoiskauppoja, apteekki sekä ruokakauppa. Eikä tietenkään kannata unohtaa kaikkia niitä kauppoja  ja palveluita, jotka on pääraittimme ulkopuolella. Totta on, että palveluita ja kauppoja ei ole täällä tuhansia tai edes satoja, mutta lähes kaiken tarpeellisen (ja vähän extraakin) Keuruulta kyllä saa!

Täällä ei ole edes liikennevaloja

Meillä oli Nokialla ihana talo mukavassa naapurustossa, mutta kun lapset alkoivat lähestyä kouluikää, aloin murehtimaan tulevaa koulumatkaa. Edessä olisi päivittäin sekä vilkkaalle moottoritielle liittyvän kiihdytyskaistan ylitys että moottoritieltä tulevan hidastuskaistan ylitys, eikä kummassakaan ylityksessä ollut edes liikennevaloja. Läheltä piti -tilanteita sattui omallekin kohdalle muutamia ja minua ahdisti jo pelkkä ajatus pienistä koululaisista tarpomassa reittiä hämärässä aamuruuhkassa. Keuruulla puolestaan liikenne on vähäistä ja esim. kävelymatka Kurkiniemestä koululle on todella turvallinen (ja tämä on myönnettävä, vaikka joskus ne hidastetöyssyt kotimatkalla ärsyttävätkin). Täällä ei tarvitse autoilijoidenkaan jonottaa liikennevaloissa kuin tietöiden aikaan ja mikä parasta: joka paikassa on ilmainen pysäköinti!

Täällä on hiljaista

Jos työmatkoihin kului meillä aiemmin paljon aikaa, niin sitä paloi myös kaikenlaiseen päivittäiseen asiointiin, jonottamiseen ja oman vuoron odottamiseen. Oma asioimisennätykseni Keuruun keskustassa on jo muutaman vuoden takaa, mutta kaupungin ruuhkiin tottuneelle oli aivan mystistä, että ruokatunnin aikana ehti lounastamisen lisäksi käymään pankissa, Kelassa, apteekissa ja postissa! Palveluiden sujuvuuden lisäksi vähäisempi ihmismäärä näkyy myös siinä, että kirjaston kirjoihin on kuulemma lyhyemmät varausjonot, kuntosalille mahtuu aina eikä kansalaisopiston kursseille tarvitse ilmoittautua aamunsarastuksen aikaan kyynärpäitä käyttäen. Kaikkialla on väljää, ja parasta on se rauha ja hiljaisuus, joka vallitsee niissä kaikkein suosituimmissakin luontokohteissa Keuruulla.

Täällä kaikki tuntevat toisensa

Se, mikä nuorena tuntui ahdistavalta ja suppealta, tuntuu nyt helpolta ja turvalliselta! Yksi suurimmista syistä takaisin muuttamiselle oli suku ja sen tuoma turvaverkko: Keuruulla asuu edelleen suurin osa suvustani ja vaikka olin ollut pitkään poissa, oli täällä vielä paljon tuttuja ihmisiä. Tuntui, että kaikki oli ennallaan, vaikka olin ollut pitkään poissa. Miten turvallinen olo siitä tulikaan, kun lapsen ensimmäisenä hoitopäivänä päiväkodin ovella tuli vastaan omilta päiväkotiajoilta tuttu hoitaja! Täällä ihmiset luottavat toisiinsa ihan eri tavalla kuin isoissa kaupungeissa. Keuruulaisen sanaan voi yleensä aina luottaa ja olen itsekin saanut käydä maksamassa ostokseni vasta seuraavana päivänä, kun olen kassalla huomannut pankkikorttini jääneen kotiin. Tiedän, että lintukoto on pelkkä utopia, mutta minulle Keuruu on kuitenkin aika lähellä sitä. Hienointa on, että täällä ihmiset tuntevat toisensa eikä kukaan ole täysin vieras ja tuntematon, koska täällä jokainen on ”somebody”!

Jaa juttu kavereille!

Takaisin tarinoihin